Pallontallaajat.net
Valikko
MINNE TIE VIE
MINNE TIE VIE
Hello world
Hello world

Kertomuksia kolmehenkisen perheen reissuista lähelle ja kauas mukavasti, mutta budjetilla. Matkassa on mukana kaksi isompaa ja yksi pieni ihminen.

Matkablogi

Keväinen Krakova ja päiväreissu Auschwitziin

on 09/06/2018

Malediivien reissun jälkeen oli niin kutkuttava matkakuume, että oli pakko päästä taas pikaisesti jonnekkin. Päätettiin yhdessä rakkaan pitkäaikaisen ystäväni kanssa, että heti kun löydetään sopivat lennot Eurooppaan, varataan ne ja kun tilauksesta Norwegian alkoi liikennöimään Krakovaan. Norwegian myi tarjouslentoja keväälle Helsinki-Krakova välille alkaen 40 euroa menopaluu ja tähän tarjoukseen täytyi ehdottomasti tarttua. Ostimme lennot heti huhtikuun alkuun tarjoushinnalla. Lähtö oli seitsemän aikaan aamulla, joten ehdimme viettää Krakovassa melkein kolme kokonaista päivää.

Wawelin linnan muurien sisäpuolelta aukeaa uskomattoman kaunis oma maailmansa

Varattuamme reissun, halusimme, että majoituspaikka olisi keskeisellä paikalla ja päädyimme varaamaan asunnon Bookingin kautta kolmelle yölle 108 eurolla. Maksettavaa majoituksesta jäi siis henkeä kohden reilut 50 euroa. Asunto sijaitsi kerrostalon neljännessä kerroksessa ja se oli kauniisti sisustettu. Iloksemme tajusimme varanneemme majapaikan ihan täydelliseltä paikalta, läheltä vanhaa kaupunkia ja kaikkia mahdollisia palveluita ravintoloista ja kaupoista, yökerhoihin ja sympaattisiin pubeihin. Keskustaankin käveli mukavasti todella kaunista ja pitkää puistokatua pitkin noin 15 minuutissa. Apartment in Heart of Krakow sijaitsi Kazimiertzin boheemissa kaupunginosassa, joka on täynnä elämää ja paikallista kulttuuria. Kazimiertz on lähes 700 vuotta vanha juutalainen kaupunginosa, joka on näinä päivinä täydessä loistossaan ja kaupungin kulttuuri- ja yöelämän keskus.

Asunto oli modernisti sisustettu ja siisti

Olimme ennen reissua pohtineet kevään mittaan hieman, että mitä kaikkea haluaisimme Krakovassa kokea. Reissu Auschwitziin veisi yhden päivän ja muiden kulttuurinähtävyyksien ja yleisen hengailun lisäksi halusimme mennä katsomaan paikallisen Cracovia Krakow joukkueen jalkapallo-ottelua Zaglebie Lubinia vastaan ja päätimmekin M:n kehotuksesta, että haemme liput lauantain otteluun saapumispäivänämme. Lähdimme seikkalemaan kaupungille ja löydettyämme jalkapallostadionin meille selvisi, että yksittäisiä lippuja seuraavan päivän otteluun ei ole myynnissä, vaan jos matsiin halajaa, täytyy ostaa kausikortti, jolle hintaa olisi tullut henkeä kohden vajaat 100 euroa. Paikalliset kannattajat yrittivät parhaansa mukaan saada lipunmyyjiä myymään meille yksittäiset liput (joilla olisi hintaa ollut muutama euro), mutta he olivat tylyjä ja ehdottomia asian kanssa. Kannattajat kertoivat, että aiemmissa otteluissa kannattajien välillä oli syttynyt jos jonkinmoista kahakkaa, joten hallitus oli tehnyt loppukaudeksi tiukan linjauksen lippujen kanssa. Valehtelisin jos väittäisin, että ei yhtään harmittanut kun lippuja otteluun ei kovasta yrityksestä huolimatta saatu.

Lippuepisodin jälkeen lähdimme tutustumaan paikalliseen kulttuuriin ja upeaan Wawelin linnaan, joka sijaitsi noin kilometrin päässä majapaikastamme. Linna oli upea ja hyvin säilynyt ja kirkot muurien sisäpuolella häkellyttävän kauniita. Itse henkilökohtaisesti en juurikaan perusta liiemmin reissuista, joilla kierrellään päivästä toiseen museoita, kirkkoja ja muuta vastaavaa, mutta Wawelin linna oli ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka kaikkine upeine yksityiskohtineen. Myös maisema linnan muurilta oli todella hieno. Olemme ystäväni kanssa hyvin samanlaisia reissaajia ja tykkäämme kulkea sinne minne nenä vie, liiempiä suunnittelematta ja aikatauluttamatta. Tutustuimme vanhaan kaupunkiin ja sen kauniiseen arkkitehtuuriin. Krakova on ehdottomasti arkkitehtuuriltaan kauneimpia kaupunkeja, jossa olen ollut. Rakennukset ovat pääosin todella hyvin säilyneitä ja vanhaa näkee joka puolella.

Wawelin linna

Linnan muureilta avautuu kauniit näkymät eri puolille Krakovaa

 

Ensimmäisenä iltana onnistuin telomaan nilkkani mukulakivillä matkalla päivälliselle. Onnekseni reissukaverini on hoitaja ja sitoi jalan tuossa tuokiossa. Perjantai-iltana ihmisiä oli liikkeellä sankoin joukoin, joten ravintolan etsiminen osoittautui haastavammaksi kun olimme ajatelleet. Olimme suunnitelleet menevämme syömään Krakovan parhaat arvostelut saaneeseen Ravintola Starkaan, joka oli harmiksemme jokaisena iltana aivan viimeistä pöytää myöten täynnä. Jos siis Starkaan mielii syömään, suosittelen etukäteisvarausta jo Suomessa. Myös toinen erittäin hyvät arvostelut saanut Old Town Restaurant Wine & Bar, oli harmiksemme tupaten täynnä. Päädyimme siis ensimmäisenä iltana syömään sympaattiseen italialaiseen ravintolaan Kazimierzissä. Tarkoitukseni oli tilata risottoa, mutta nähdessäni viereisen pöydän herkullisen näköisen kanasalaatin, päätin tilata samanlaisen. Annos oli suuri ja herkullinen, joten ei valittamista.

 

Olimme miettineet etukäteen, että sijoittaisimme Auschwitzin vierailun lauantai päivälle. Nilkuttaessani ravintolasta asunnolle ensimmäisenä iltana, pohdin, että pääsenkö sittenkään lähtemään lainkaan Auschwitziin. Kipu oli kovaa, eikä käveleminen helpottanut sitä lainkaan. Herätessäni aamulla päätin kuitenkin lähteä, mutta olin lähes varma, etten pysty kiertämään alueella kovinkaan paljoa. Lähdimme liikenteeseen suhteellisen aikaisin aamulla ja tarkoituksenamme oli ottaa paikallisjuna Oswiecimiin. Lipulle tuli hintaa reilut kaksi euroa henkeä kohden ja matkan kesto olisi ollut noin pari tuntia. Junassa kuitenkin selvisi, että olemme hypänneet väärään junaan, niin sanottuun “pikajunaan”, jonka hinta oli korkeampi. Konduktööri oli erittäin mukava, vaikkei puhunut sanaakaan englantia. Tulkkina toimi viereisen vaunun avulias paikallisnainen. Meidän ostamamme junaliput eivät siis näin ollen toimineet “pikajunassa”, joten meillä oli vaihtoehtoina hypätä junasta ulos seuraavalla pysäkillä, keskelle ei yhtään mitään ja odottaa puolitoistatuntia paikallisjunaa tai jatkaa matkaa “pikajunassa” ja ostaa uudet matkaliput, joilla hintaa oli huimat neljä euroa henkeä kohden. Valitsimme siis ehdottomasti jälkimmäisen vaihtoehdon ja saimme jatkaa matkaa omassa hyttivaunussamme kohti Osewiecimia. Syy heittomerkeille “pikajunan” kohdalla on se, että juna kulki lähes koko matkan samaa vauhtia kuin Helsingin raitiovaunut, joten olisi ollut erittäin mielenkiintoista nähdä, että kuinka hitaasti paikallisjuna sitten kulki.

Heti noustessamme ulos junasta, meidät molemmat valtasi todella ahdistava ja painostava olo. Tunne oli hyvin outo ja epämiellyttävä, ei tehnyt mieli puhua tai hymyillä. Osewicim oli ihan erilainen mitä olimme etukäteen ajatelleet. Rautatieasemalla oli pubi ja kauppoja ja ihmiset vaikuttivat elävän ihan tavallista elämää, vaikka keskitysleireille oli matkaa vain muutama kilometri. Matkan juna-asemalta voi siis ehdottomasti kävellä tai vaihtoehtoisesti kulkea bussilla tai taksilla. Busseja kulkee hyvin epäsäännöllisesti ja kipeän jalkani kanssa päädyimme ottamaan taksin. Taksilla oli hintaa reilut kaksi euroa, joten se oli helppo ja hyvä vaihtoehto siihen tilanteeseen.

Saavuttuamme leiri ykköselle oli meitä vastassa valtava määrä turisteja oppaineen. Opastettuja kierroksia leireillä olisi saanut ostettua  edulliseen hintaan, mutta päädyimme siihen, että haluamme kiertää leirit omaan tahtiin, omassa rauhassa. Ilman opasta leireillä pääsi kiertämään ilmaiseksi, mutta lippuluukulla vaadittiin henkilötodistusta. Oma passini oli jäänyt huoneistoon, joten annoin kassalle nimeni ja yhteistietoni. Saimme käteen sisäänpääsyliput ja meidät neuvottiin tutustumaan ensin leiri kakkoseen, johon kulkee bussi non-stoppina leiri ykkösen parkkipaikalta ilmaiseksi. Bussimatka KL Auschwitz-Birkenau II leirille kesti ehkä viitisen minuuttia ja vastassa oli todella ahdistava näky. Silmänkantamattomiin jatkuva piikkiaita ja toinen toistaan ahdistavammat opastaulut pistivät meidät molemmat todella hiljaisiksi. Parakkeja, joissa ihmiset joutuivat elämään, ei ollut jäljellä enää montaakaan. Sensijaan hajonneiden puuparakkien perustukset ja tiiliset lämmityspiiput olivat paikallaan, joten niistä pystyi ymmärtämään kuinka paljon puuparakkeja on ollut. Junarata, jota pitkin ihmisiä on leirille tuotu on myös entisellään. Toinen toistaan karmivampia tekstejä lukiessa ahdistus vain kasvoi. Tutustuessamme rakennukseen, joka oli lapsia ja vauvoja varten, tuli olo, että nyt riittää. Palasimme bussilla leiri ykköselle odottamaan, että kello tulisi neljä ja meidät päästettäisiin sisään leiri ykköselle. Kuvat KL Auschwitz-Birkenau II – Leiriltä puhukoot puolestaan.

Tällä junaraidepätkällä perheet hajosivat lopullisesti.

Piikkilanka jatkui silmän kantamattomiin

Yksi jäljellä olevista puuparakeista

Yhdessä parakissa eli yli neljäsataa ihmistä kerrallaan

Sydän särkyy tuhansiksi palasiksi yhä uudelleen lukiessa näitä surullisia tekstejä

Tämä opastaulu antaa osviittaa siitä, kuinka valtavasta alueesta on kyse

 

Astuessamme sisään leiri ykkösen porteista ahdistus nousi taas kattoon. KL Auschwitz I oli hyvin erilainen verrattuna KL Auschwitz-Birkenau II leiriin. Ilman piikkilankoja, opastauluja ja tietoa siitä, mitä järkyttäviä ja sairaita asioita leirillä on tapahtunut, olisi voinut luulla tulevansa vanhan ajan kylään.  Leiri kakkosen ollessa todella karu, oli leiri ykkösellä kaksi kerroksisia tiilitaloja vieri vieressä. Suurimpaan osaan rakennuksista pääsi sisään ja viimeistään astuessamme sisään ensimmäiseen rakennukseen, oli mieli taas todella maassa. Pitkien käytävien seinillä oli vieri vieressä kuvia ihmisistä, joita leirille oli tuotu. Naisia ja miehiä hiukset ajeltuna, lasittunut ja tyhjä katse silmillään. Rakennusten huoneisiin oli jätetty entiselleen ja lavastettu hyvin konkreettisesti olosuhteet, jotka ilmentävät millaisissa oloissa ihmiset ovat joutuneet leirillä elämään. Kellarikerrosten pimeät ja ahdistavat vankityrmät, ne vasta järkyttäviä olivatkin. Asioita, mitä leireillä näki ja luki, on vaikeaa pukea sanoiksi. Vielä kaksi kuukautta reissun jälkeenkin tuntuu, että vierailusta on vaikea kirjoittaa ahdistumatta. Näin jälkikäteen koen, että Auschwitzissa vierailu oli monella tapaa tärkeä kokea, jotta pystyy hahmottamaan tarkemmin historiaa ja ymmärtämään konkreettisemmin sen, millaisissa oloissa ihmiset ovat todella joutuneet elämään ja kuolemaan. En usko, että tulen enää koskaan vierailemaan Auschwitzissa, enkä missään nimessä koskaan ottaisi lasta leireille mukaan. Pelkästään se, että sai itsensä pidettyä vierailun ajan kasassa, vei järjettömän paljon voimavaroja. Ei leireillä kyllä lapsia näkynytkään, yhtä pikkuvauvaa lukuunottamatta.

Kierrettyämme ison osan leiri ykkösestä, päätimme, että nyt on hyvä aika lähteä. Kierrettävää pelkästään ykkös leirissä olisi riittänyt useammaksi päiväksi, mutta me koimme, että olimme nähneet ja lukeneet tarpeeksi. Käveltyjä kilometrejä kertyi reilut kaksikymmentä. Otimme taksin takaisin juna-asemalle ja menimme ostamaan junalippuja. Edellinen juna oli juuri mennyt ja seuraava olisi tullut vasta muutaman tunnin kuluttua, joten päätimme ottaa bussin takaisin Krakovaan. Bussilippu maksoi ehkä kolme euroa ja matka taittui hiljaisissa merkeissä. Matka kesti tunnin verran, josta olimme ihmeissämme. Tuntui hassulta, että bussilla pääsee välimatkan nopeammin kuin junalla.

 

Koimme molemmat, että tarvitsemme hieman piristystä päivään, joten päätimme lähteä laittautumisen jälkeen katsastamaan Krakovan yöelämää. Googletteluiden jälkeen päädyimme joen varrelle hyvät arvostelut saaneelle clubille, joka oli saapumishetkellämme lähes tyhjä. Ihmisiä alkoi illan mittaan kuitenkin valumaan sisään ja meno oli hyvin railakasta. Ihmiset tanssivat pöydillä ja jopa kattoparruissa. Krakovan yöelämässä piipahtaminen teki molemmille erittäin hyvää henkisesti ja fyysisesti raskaan päivän jälkeen.

Aamulla herättyämme päätimme lähteä syömään, koska Auscwitzin reissun jälkeen ei ruoka jostain syystä oikein maittanut, niin molemmilla oli aikamoinen nälkä. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja halusimme ehdottomasti syömään sellaiseen paikkaan, jossa voisi nauttia ulkonaolosta. Kaikkien Terassien ollessa tupaten täynnä, päädyimme ihanaan ravintolaan aivan majapaikkamme viereiseltä kadulta. Yritän metsästää paikan nimen vielä blogiinkin.  Tilasimme ravintolasta herkullisia tapaksia ja pääruoiksi lihaa ja kanaa. Puolalaiset syövät tunnetusti paljon lihaa ja jo kolmen päivän reissun jälkeen oli sellainen olo, että kasvisruokaa ja äkkiä. Ruokailun jälkeen lähdimme tutustumaan kaupunginosaan toiselle puolelle Veiksel-jokea ja harmiksemme huomasimme, että kaikki kaupat olivat sunnuntaina kiinni. Löysimme kuitenkin yhden avoimen kaupan, josta saimme ostettua piknik-evästä. Istuimme Veiksel-joen rannalla ja seurasimme ihmisvilinää. Päätimme lähteä vielä iltasella keskustaan katsomaan, josko siellä olisi kaupat auki, mutta turhaan. Sunnuntaina Krakovassa kaikki ruoka-ja vaatekaupat ovat nykyisin kiinni. Se kannattaa ottaa huomioon jos Krakovaan lähtee shoppailureissulle.

Main Market Square vanhan kaupungin sydämmessä

Maanantaiaamuna lähdimme hyvissä ajoin liikkeelle, jotta ehtisimme aamupalalle juna-asemalle ja tekemään vielä viime hetken ostokset. Siitä huolimatta, että lähdimme hyvissä ajoin liikkeelle, tuli meillä kuitenkin kova kiire lennolle, kun shoppailuun kuluikin kauemmin aikaa, mitä olimme ajatelleet. Seuraavalla junalla emme olisi enää ehtineet lennolle, joten jouduimme ottamaan taksin, joka oli ihan samoissa hinnoissa Suomen taksihintojen kanssa. Ehdimme kuitenkin portille juuri viimeisten ihmisten noustessa koneeseen, joten hyvinhän se meni.. hahhah.

Reissu oli kaikin puolin unohtumaton ja täynnä kommelluksia. Käveltyjä kilometrejä kertyi reilut seitsemänkymmentä. Krakova tarjosi ehdottomasti parastaan, reissuseurasta puhumattakaan. Nyt kaikki varailemaan reissua Krakovaan, lupaan, ettette tule pettymään!

Tagit
LIITTYVÄT VIESTIT
2 kommenttia
  1. Vastaa

    illusia

    09/06/2018

    Kiitos mukavasta päivityksestä! Mustavalkoiset kuvat Auschwitzista ovat tosi vaikuttavia. Keskitysleirit vetivät hiljaiseksi, ja kerta riitti minullekin. Krakova on todella kaunis ja mielenkiintoinen kaupunki, yksi minun lempikaupungeistani. Olen käynyt siellä usein, nähtävää ja koettavaa riittää viikoiksi. Konsertteja, festivaaleja ja tapahtumia on pitkin vuotta. Teemme tässä kuussa 11 päivän Puolan reissun, siitä viimeiset neljä yötä vietämme Krakovassa. Houkuttimena toimi Norskin edulliset suorat lennot Krakovaan.

    Tämä taisi olla ensivierailuni Krakovaan:
    https://matkakuumeinen.wordpress.com/2015/06/18/asunnonvaihtoa-krakovassa-2009/

    • Vastaa

      minnetievie

      10/06/2018

      Hienoa, että miellytti! Meni kyllä heittämällä itselläkin yhdeksi kiinnostavammaksi kaupungiksi Euroopassa! Ehdottomasti täytyy päästä uudestaan lähivuosina. Täytyykin käydä lukemassa Krakovan kokemuksistasi, jos saisi vaikka inspiraatiota seuraavalle visiitille! 🙂

JÄTÄ KOMMENTTI