Pallontallaajat.net
Valikko
MINNE TIE VIE
MINNE TIE VIE
Hello world
Hello world

Kertomuksia kolmehenkisen perheen reissuista lähelle ja kauas mukavasti, mutta budjetilla. Matkassa on mukana kaksi isompaa ja yksi pieni ihminen.

Matkablogi

Manila lapsen kanssa

on 03/01/2018

Alonasta meidän matkamme jatkui Tagbilaranista kohti Manilaa. Tagbilaranin kentällä oli kiva pieni leikkipaikka lapsille. Lento sujui taas ilman mitään ongelmia ja neiti nukkui koko lennon ajan ja heräsi vasta kun piti poistua koneesta Manilassa.

Kaupungilla on aika hurja maine, eikä Manila olekaan mitenkään kovin suosittu turistikohde. Se on kuitenkin Filippiinien pääkaupunki ja kaikin puolin mielenkiintoinen paikka.

Manilan lentokenttä on muuten valittu maailman huonoimmaksi vaihtokentäksi, koska terminaalia pitää vaihtaa kaupungin ruuhkaisten katujen kautta. Erittäin järkevää.

 

Meidän olisi pitänyt ottaa metroasemalle bussi ja vaihtaa siitä vielä linjaa isojen kantamusten kanssa, joten päätettiin ottaa taksi. Keltaiset on virallisia mittaritakseja ja valkoiset ilmeisesti jotain muuta, koska hintapyyntö oli 900-1600 pesoa eli yli 20 euroa, joten sanoimme ei kiitos ja suuntasimme 150 metriä pitkään taksijonoon.
Jono eteni kuin etana ja reilun puolentoistatunnin odotuksen jälkeen huomasimme, että vanhuksille ja lapsiperheille olisi ollut oma kaista. Eipä voinut enää mitään, joten päätettiin jonottaa vaan kiltisti muiden paikallisten seassa.

Virkailija otti nimet ylös ja kirjasi kenen kuskin kyytiin menimme, jotta jos jotain sattuu on helpompi selvittää mihin sitä ollaan mahdollisesti päädytty. Kuski oli ihan mukava ja tiesi jopa suunnilleen, missä majapaikkamme sijaitsi Quezon Cityssä. Valitsimme nopeamman maksullisen kaistan, Skywayn, mutta ruuhka oli silti infernaalinen.

Mittari alkoi kuitenkin raksuttaa epäilyttävän nopeasti ja ajoimme keskelle isoa risteystä, johon liikenne sitten pysähtyi totaalisesti. Yhtäkkiä jostain kuului junan pillien ääni. Miksi raiteet kulkevat poikittain risteyksen yli? Junan pysäkki oli ilmeisesti samassa paikassa. Junan vaunu oli niin täynnä jengiä, että jonkun naama litistyi ikkunaa vasten. Onneksi vaunun ovet aukesivat ja porukka lähti sinkoilemaan eri suuntiin. Erään miehen bussi oli sopivasti jumiutunut ruuhkaan, joten kulkuvälineen vaihto kävi häneltä sujuvasti. Jostain ilmestyi siivoustarvikkeiden myyjiä autojen lomaan ja samalla joku oli tarpeillaan kuorma-autoa vasten. Tervetuloa Manilaan!

Matka oli pitkä ja hidas, mutta lopulta pääsimme perille. Paikka jossa majoituimme, oli hotellin tapainen asuintalo, josta paikalliset vuokrasivat omia asuntojaan vieraille ja se löytyi Booking.comin kautta. Mesta oli ihan loistava, 42. kerroksessa oli yleinen tila, jossa voi hengata ja katsella maisemia, oli uima-allas ja oma keittiö. Hintakin oli erittäin kohtuullinen, kun sijainti on paikallisella alueella, eikä bisneskeskustassa. Ruokapaikkoja löytyi lähietäisyydeltä ja juna-asema oli muutaman askeleen päässä.

Näkymää Manilaan 42 kerroksesta

 

Ystäväperheemme majoittui kanssamme samassa paikassa, vaikkakin eri huoneistossa ja meidän tyttöjen sairastaessa pientä flunssaa, lähtivät miehet käymään kiinalaisella hautausmaalla keskusta-alueen ulkopuolella. Hautuumaa oli heidän mukaansa ihan huikea paikka, jossa joinen talo on yhden hengen tai perheen hauta.

Jokainen talo on jonkun hauta

Meidän tyttöjenkin tervehdyttyä käytiin yhdessä koko porukalla tutustumassa Intramurokseen ja Rizal Parkiin. Ensimmäinen on espanjalaisten vallan aikainen kaupunginosa, jossa on iso linnoitus, kirkkoja ja muita vanhoja rakennuksia.

Intramuroksen muurit jatkuivat pitkälle eteenpäin

Rizal Parkissa oli lapsilla paljon tilaa telmiä ja puistossa oli myös esimerkiksi hieno leikkipuisto, jossa leikkiminen kuitenkin osoittautui hyvin haastavaksi paikallisten lasten valtavan kiinnostuksen vuoksi. Lapset olisivat halunneet jatkuvasti kanniskella ja leikittää meidän pieniä neitejämme, josta pikkuiset sitten selvästi ahdistuivat. Paikallinen vanhempi herra myös varoitti meitä, että kannattaa pitää erityisen hyvää huolta rahoista ja muista tavaroista, koska lapset yrittävät vaivihkaa varastaa ne. Me ei huomattu lasten käytöksestä sellaista, mutta totta kai se on hyvä olla aina varuillaan.

Rizal Parkista löytyi paljon viheraluetta, jossa pelattiin esimerkiksi jalkapalloa. Alueella oli myös pieni lampi, jossa asusteli lintuja ja pieniä matelioita

Viimeiset päivät Manilassa kuluivat shoppaillen ja kaupungin hulinaa ihmetellessä. Löysimme netistä suosituksia hyvistä ja halvoista kauppapaikoista.

Päätimme mennä Divisoara Marketille, joka koostuu muutamasta kauppakeskuksesta ja valtavasta määrästä ulkona olevia kojuja Chinatownissa. Paikka oli meidän tarpeisiin ja budjettiin sopiva ja ostaminen siellä oli kovaa hommaa. Myynnissä oli ihan mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Myös ruokapuoli oli valtava ja hedelmissä mitä ilmeisimmin kaupungin halvimmat hinnat.

Divisoaral marketin yksi pieni osa

 

Manila oli kokonaisuudessaan hieno kokemus. Vaikka osa meidän vierailustamme menikin sairastaessa, niin paljon uusia kokemuksia kertyi koko porukalle. Eriarvoisuus ja köyhyys kuitenkin näkyivät Manilan kaduilla todella selkeästi, ja väistämättäkin tuli surulliseksi ja vihaiseksi näistä tämän maan epäkohdista. Köyhien ihmisten ja lasten asemassa olisi tässä(kin) maassa parannettavaa ja paljon.

Tagit
LIITTYVÄT VIESTIT

JÄTÄ KOMMENTTI